Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max


Leena Parkkisen esikoisromaani Sinun jälkeesi, Max on kiehtova kuvaus 1900-luvun vaihteen ja 1920-30 lukujen ajan Euroopasta. Välillä liikutaan Saksassa, sitten Suomessa, kieltolain aikaisessa Helsingissä. 1930-luvun taitteessa käydään hetki Pariisissakin.

Kirjan kertojana on mies nimeltä Isaac. Isaac ei kuitenkaan ole yksin, sillä hänen toinen puoliskonsa, Max, kulkee koko ajan mukana. Miehet ovat siamilaiset kaksoset ja tämä kummallisuus vie heidät nuorina poikina sirkuksen maailmaan, estradeille "myymään itseään". Kirjassa muistellaan välillä poikien lapsuutta: missä he syntyivät, missä kasvoivat, minkälaisissa paikoissa viettivät nuoruutensa, minkälaisten muiden kummallisten ihmisten ympäröiminä he työskentelivät. Toinen puoli kirjasta keskittyy Helsingin seurapiireihin, hotellissa vietettyihin öihin, Irikseen.

Vaikka Isaac ei ole koskaan yksin, on hän silti usein yksinäinen. Max on se eläväisempi osapuoli, Max viettelee naiset ja saa rakkautta osakseen. Helsingissä omalaatuinen Iris sekoittaa Isaacin pään, mutta Iris ei pysy hetkeäkään paikoillaan, hän haluaa olla vapaa.

Kirjan upeat miljööt, sirkusmaailma ja entisajan Helsinki, ovat yksi sen vahvuuksista tai ainakin sellainen asia, johon minä kiinnitän huomiota ja josta nautin. Parkkisen käyttämät lyhyet lauseet myös viehättävät ja sopivat kirjan tyyliin. Kirja on ennen kaikkea kuvaus rakkaudesta (niin veljesten keskinäisestä kuin ulkopuolisiinkin kohdistuvasta), yksinäisyydestä ja erilaisista ihmisistä.

"Sä et tunnistaisi itseäsi mun silmilläni. Sä et näe itseäsi niin kuin muut näkevät."
"Niinkö." Loukkaannuin. Vai piti Lucia minua huumorintajuttomana.
"Vaikka mä näppäisin tarkan valokuvan susta, sä et sitä näkisi."
"Kuulitko mitä Lucia sanoi?" kysyin Maxilta myöhemmin.
"Se vanha nauta on kerrankin oikeassa", Max sanoi.
"Kun sinä katsot peiliin, et näe itseäsi. Sinä näet meidät. Tai sen mitä luulet muiden näkevän meitä katsoessaan."
"Kummajaisen."
"Niin, Isaac. Sinä et voi hetkeksikään unohtaa olevasi erilainen. Jopa muut unohtavat sen joskus."

Jopa minäkin unohdin sen välillä. Unohdin Maxin olevankaan läsnä, kun Isaac oli syventynyt juttelemaan toisen ihmisen kanssa tai kun Isaac liikkui ikkunan ääreen, unohdin Maxin tulevan mukana. Saatoin havahtua kesken kaiken, että ai niin, Max oli myös tässä! Luulen, että se oli Parkkiselta tarkoituksellista.

Sinun jälkeesi, Max on hyvin erilaista suomalaista kirjallisuutta. Kansainvälisempää, eurooppalaisempaa? Tarina olisi voinut olla pikkuisen yhtenäisempi, mutta tykkäsin siitä näinkin todella paljon!


Leena Parkkinen: Sinun jälkeesi, Max
Teos 2009, 312 s.

Tunnisteet: , , ,