23.8.2013

Eowyn Ivey: The Snow Child


Jo kauan himoitsemani Eowyn Iveyn esikoisromaani The Snow Child, joka ylsi tänä vuonna jopa Pulitzer-palkinnon finalistiksi, antoi minulle viimeiset sivunsa eilen. En voinut kuin huokaista. Ihastuksesta. En olisi suonut kirjan päättyvän vielä.

The Snow Child on tarina vanhasta pariskunnasta, Mabelista ja Jackista, jotka ovat muuttaneet uudisasukkaiksi keskelle Alaskan karua erämaata. Eletään 1920-lukua. Kylmän armottomista talvista on selvittävä, mutta se ei ole helppoa. Mabel ja Jack ovat kiintyneitä toisiinsa, mutta eräs asia on laskenut pysyvän varjon heidän ylleen: he eivät ole koskaan saaneet yhteistä lasta. Eikä se enää ole mahdollista.

Ensilumen saapuessa pariskunta intoutuu tekemään pihalleen pienen lumiukon – tai pikemminkin lumilapsen. Se saa kaulalleen punaisen huivin, käsiinsä punaiset lapaset, hiuksikseen keltaisia olkia, huuliinsa jäätyneiden marjojen värin. Mabelin katsoessa heidän aikaansaannostaan kaipuu omaa, elävää lasta kohtaan tiivistyy. Lumilapsi on niin kaunis. Kun seuraava aamu koittaa, lumilapsi on kadonnut. Pienet askeleet vievät kohti metsänreunaa siitä kohtaa missä lumilapsi oli ollut. Seuraavien viikkojen aikana sekä Mabel että Jack näkevät metsänreunassa vilauksia pienestä tyttölapsesta, jolla on yllään sininen takki, punainen huivi ja punaiset lapaset. Kuka tuo lapsi on? Voiko se olla...?

Lapsesta, joka kertoo nimekseen Faina, tulee pariskunnalle kuin oma. Mutta onko kaikki sitä miltä se näyttää? Kuka Faina lopulta oikein on?

The Snow Child on kaunis ja lumoava tarina, kuin suoraan saduista, joista se ammentaakin paljon. Iveyn yksi suurimpia innoittajia on ollut venäläinen satu Snegurochka, joka on peräisin 1800-luvulta. Puhdas aikuisten satu The Snow Child ei mielestäni kuitenkaan ole, vaan siihen yhdistyy myös roppakaupalla maagista realismia. Loppujen lopuksi on kuitenkin lukijan päätettävissä, miten hän tarinan kokee.

Ivey kirjoittaa Alaskasta, kotiseudustaan, runollisen yksityiskohtaisesti. Alaskan villi luonto ja karu hiljaisuus tulevat iholle asti. Lähellä siintävät vuoret, talvisin jäätyvä joki, keväisin muokattava pelto, metsän villieläimet – ne kaikki tulevat tutuiksi. Iholle ryömivät myös menetys, kaipuu ja yksinäisyys kuin ilo, rakkaus ja selviytyminenkin. Mabelin ja Jackin kokemat tunteet tuntee yhdessä heidän kanssaan. Ivey ei päästä helpolla, mutta antaa tarinallaan paljon.

Ihastuin kirjassa lähes kaikkeen. Itse tarina on hitaan nautinnollinen. Kirjan henkilöt ovat kiinnostavia ja samastuttavia, etenkin salaperäinen Faina, josta ei millään ota selvää. Kieli on hyvin kaunista, miljöö upea. 1920-luvun Alaskan historiallinen kuvaus on sekin mielenkiintoista. Tarinan loppupuolella on pieni notkahdus, mutta kokonaisuutta se ei häiritse. Lisäksi pieni ennalta-arvattavuus voi ehkä häiritä joitakin, mutta itse olin siinä vaiheessa jo niin koukussa, etten häiriintynyt mistään! Lukijaa viekin tarinassa eteenpäin tieto, että jotain suurta tulee varmasti tapahtumaan. Ja niin tuleekin.

The Snow Child oli niin hieno lukukokemus, että se on varmasti vuoden parhaita. Hieman pelkäsin korkeita odotuksiani, jotka olivat vain kasvaneet ja kasvaneet kuukausien kuluessa ennen kirjan lukemista, mutta ne eivät onneksi pettäneet. Olin vakuuttunut rakastuvani kirjaan ja niin rakastuinkin. Se on lähes täydellinen. Olisin halunnut kirjoittaa kirjasta vielä enemmän, mutta en osaa, koska en vain löydä enempää sanoja. Se on minulle usein hienon kirjan merkki.

Ja ai että, mistähän saisin The Snow Childin kannesta tehtyä tapettia? Voisin vuorata sillä seinän jos toisenkin. Kiitänkin Satua siitä, että hän taannoin vinkkasi minulle The Book Depositorysta, josta vihdoin löysin haluamani painoksen juuri tällä kansikuvalla! Ihanaa, että syyskuussa julkaistavaan suomennokseen tulee sama kansi. Kadehdin niitä, joilla tämä kirja on vielä edessä, ja toivon, että tästä pidetään yhtä paljon kuin minä pidin.

The Snow Childin on lukenut myös Taikakirjaimien Raija.

✩✩✩✩✩

Eowyn Ivey: The Snow Child
Reagan Arthur Books / Little, Brown and Company 2012, 389 s.

42 kommenttia :

  1. Ilmaisit asian hyvin, Alaskan villi luonto ja karu hiljaisuus tulevat iholle. Ivey on erinomainen kuvaaja. Ja kansi... se on yksi parhaimmista kansista, joka kuvaa kirjan sisältöä ja tunnelmaa nappiinsa. Halusin kirjan suomennettunakin, joten ennakkotilasin sen. Tulee näköjään myyntiin jo kuun vaihteessa, jos kirjakauppaa on uskominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Adlibriksen sivuilla taas lukee, että kirja tulisi myyntiin 30. syyskuuta, mutta eipä tuota oikein tiedä, saattaahan se tulla jo aikaisemminkin. Toivottavasti, koska olisi ihana lukea lisää ihmisten mielipiteitä tästä kun itse niin ihastuin :)

      Poista
  2. Apua, en uskaltanut lukea koko arviotasi, kun aion lukea tämän itsekin. Odotukset ovat korkealla ja kun sinäkin olet antanut täydet pisteet. Iik!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, jännitystä ilmassa! Toivotaan, että sinäkin tykkäät, onhan meillä aika samanlainen maku kuitenkin :)

      Poista
  3. Ihanaa että pidit! Tätä odotan todella paljon ja toivon lukevani tämän pian :) Ehdottomasti syksyn kiinnostavimpia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä oli jopa se mielenkiintoisin syksyn kirja, jopa niin mielenkiintoinen, että oli jo pakko saada lukea alkukielisenä :D Toivottavasti pidät kirjasta, tämä oli minusta todella kaunis.

      Poista
  4. Kuulostaapa kiinnostavalta – ja tuo kansi on tosiaan kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on olemassa sellainen sininenkin kansi, sekin on nätti, mutta pidän enemmän tästä. On olemassa myös hieman muunneltu versio tästä kannesta, mutta siinä ei näy taivasta kuin kaistale ja tyttö ja kettu ovat toisinpäin siten, että tyttö on taka-alalla ja kettu hieman edempänä. Mutta tämä kansi oli saatava, kaikkein kivoin :)

      Poista
  5. Onpas kiinnostavan kuuloinen kirja - tämhän pitää saada luettavaksi!

    Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sait tästä vinkin :) Ihanaa jäädä odottelemaan, että mitä muut tästä tykkäävät!

      Poista
  6. Kaunis on kansi minustakin ja kirjakin vaikuttaa kiehtovalta. Kiitos Laura vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että vinkkaus puri :) Suosittelen kirjaa kovasti, se on on todella hieno, vieläpä esikoiseksi.

      Poista
  7. Kansi on tosiaan kaunis! Luin arviosi hieman harppaillen, sillä saatan itsekin tarttua kirjaan. Alaska lumisine maisemineen kuulostaa ihanalta ympäristöltä kirjalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua on alkanut kovasti kiehtoa kylmempiin maisemiin sijoittuva kaunokirjallisuus sen jälkeen, kun luin erään kirjan, jossa oltiin Etelämantereella. Vaikka inhoan talvea ja kylmää. No, kirjaa lukemalla ei onneksi palele! :) Täytyy alkaa etsiä lisää tällaisille seuduille sijoittuvaa kirjallisuutta.

      Poista
    2. Jack Londonin klassikot, esim. Erämaan kutsu (The Call of the Wild) ja Valkohammas (White Fang), Klondiken kuningas (Burning Daylight) olivat meidän poikien ehdottomia luettavia aikoinaan. Siellä on pakkasta ja selviytymistä vaikeissa oloissa. En ole lukenut arvioimaasi kirjaa, mutta kiitos vinkistä.

      Poista
    3. Kiitos vinkeistä Reijo! Näistä mainitsemistasi Londonin kirjoista lähtökohtaisesti eniten kiinnostaa tuo Erämaan kutsu. Onko se kerrottu ihan koiran näkökulmasta käsin vai onko kertoja ulkopuolinen? Eläimen näkökulmasta käsin kerrotut tarinat ovat nimittäin kivaa vaihtelua, niitä ei niin paljoa ole (tai en ole ainakaan lukenut).

      The Snow Childia suosittelen puolestaan myös sinulle, laitahan korvan taakse :)

      Poista
    4. Laura, pitkä aika siitä, kun olen suomeksi lukenut. Englanniksi on kesken ja aika vaikeaa tekstiä minun enkulleni. Kuvaus on koiraan (Buck)keskittyvää ja mielestäni lukija voi asettua Buckin asemaan ja liikkua sen mukana noissa maisemissa ja seikkailuissa. Löysin myös blogin, jossa enemmän tietoa, jos kiinnostut.

      http://lukeville.blogspot.fi/2012/03/jack-london-eramaan-kutsu-1903.html

      Poista
    5. Viimein sain tämän kirjan viikkolainana kirjastosta, eilen aloitin ja äsken lopetin. Huomasin, että Mabel luetutti Garretilla Londonin Valkohammasta, jota sinullekin suosittelin. Sanot aivan oikein, että kirjassa on jotain mystistä ja tenhoavaa. Sitä ei voi lukea yhtään kyynisellä otteella: ei noin voi hangessa kävellä...jne. Sen sijaan pitää tempautua Alaskan villin luonnon lumoaviin maisemiin ja asiantuntevaan luonnon kuvaukseen, jota pieni ihminen suurenmoisesti elää. Hyvä, että olen pitänyt vinkkisi mielessä ja sain tämän luetuksi (vaikkakaan en alkukielellä, ihailuni siitä sinulle)

      Poista
    6. Sinäpä luit tämän nopeasti, taisi viedä mennessään. :) Se on ihan paras tunne, kun joku suosituksestasi tarttuu kirjaan ja vielä pitää siitä.

      ...tosin minä en ole vielä lukenut Londonia. Vielä joku päivä haen kirjastosta.

      Olen kuullut, että suomennos tästä The Snow Childista on tosi hyvä. Minä olin vain malttamaton ja kirja piti saada luettua heti. :) Englanniksi en ole muutenkaan kauaa lukenut, mutta yllättävän nopeasti siinä harjaantuu kun vain malttaa tavata!

      Poista
    7. Minulle ainakin suomennos upposi hyvin ja oli nopealukuista ja tietenkin tarina vei mennessään. Hauskaa vappua, viileitä kelejä näyttää tulevan!

      Poista
  8. Minullakin on tämä englanninkielisenä, mutta olen niin laiska lukemaan englanniksi, että odottelen kiltisti suomennosta, jonka pitäisi onneksi tulla tässä syksyn päälle. Jee. Odotuksia on kirjaa kohtaan, ehdottomasti. Mutta ei liian korkeita. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, kannattaa kuitenkin koittaa pysyä housuissaan :D Toivottavasti tykkäät sinäkin kirjasta!

      Poista
  9. Olen lukenut tämän ja erityisesti kirjan alku ja sen miljöö ovat kiehtovia. Kirjan tenho tosin alkoi haipua loppua kohden: en kestänyt sitä, kun tarina tavallaan muuttui liian "lihalliseksi". Kauniisti kirjoitettu kirja kylläkin, erittäin kauniisti.

    Minulla on (tai oli, pistin kirjan kiertoon) erilainen kansiversio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin loppupuoli vähän notkahti, mutta oma fiilikseni kantoi kuitenkin viimeiselle sivulle saakka :) Tai minusta pikemminkin juonipuoli notkahti, mutta kirjan kauneus ja tunnelma pysyivät.

      Sinulla oli varmaan se sininen kansi? Sekin on kyllä nätti.

      Poista
  10. Minullakin on tämä, mutta toisenlaisella kannella. Ostin kirjan puolisentoista vuotta sitten Edinburghista, mutten ole saanut sitä vieläkään luettua vaikka olenkin varma että tulen laillasi rakastumaan tähän kirjaan. Saattaa olla että päädyn lopulta lukemaan tuoreen suomennoksen, katsotaan nyt. :)

    Mutta voi että, ihastunut arviosi lupaa todella hyvää! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella, että rakastut kirjaan myös! Paitsi jos sinäkin sen jo tiedät, niin etköhän sitten rakastu, hih :) Sinulla on varmaan se sinikantinen versio, sekin on nätti!

      Poista
  11. Tämä on tosiaan lumoava kirja, ja ihanaa, että se julkaistaan nyt syksyllä suomeksi! :) Luin tämän englanniksi vuosi sitten ja ihastuin sen sadunomaiseen, talviseen tunnelmaan. Mutta Elegian tavoin kirjan muuttuminen loppua kohden häiritsi minua, enkä oikein pitänyt loppuratkaisusta.

    Tämä pitäisi oikeastaan lukea sydäntalvella, kiperien pakkasten aikaan. Itse luin kirjan keskikesän helteillä, ja Alaskan karu talvi tuntui niin kovin kaukaiselta ajatukselta... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppu oli aika helppo, mutta minusta kuitenkin sopiva. Ja tosiaan, minustakin loppupuoli notkahti, mutta ei todellakaan vaarallisen paljon, kuten tähtimäärästä ja tästä hehkutuksesta voi päätellä :)

      Tuo on ihan totta, kirjan tunnelmasta saisi varmasti vielä enemmän irti, kun kirjan lukisi talvella. Lukukokemus voimistuu usein, jos elää samaa vuodenaikaan kuin kirjassa.

      Poista
  12. Mullakin on tämä englanninkielisenä. Zephyrin suositus sydäntalvella lukemisesta kuulostaa kyllä hyvältä ja tunnelmalliselta, ehkäpä noudatan sitä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla, kun kirjassa kuitenkin kuvaillaan sen verran paljon armottoman kylmiä talvia ja lumimyrskyjä, vaikka kesääkin kyllä välillä eletään. Sitten kun vielä hankkiutuisi mökille metsän keskelle, niin olisi aika otolliset olosuhteet :)

      Poista
  13. Oih, hyvä kun muistutit! Kirjoitin tämän johonkin luettavien listaan ja paperilappuihmisenä hukkasin sen jonnekin. Menee heti tilaukseen! :) Vaikuttaa siis äärettömän hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paperilaput eivät pysy minullakaan koskaan tallessa. Ennen kokosin paperille ylös kirjoja, joita lainata kirjastosta, mutta arvaa oliko se paperi ikinä tallessa! Nykyään käytän Goodreadsia apuna, siellä ne listat ainakin pysyvät tallessa.

      Toivottavasti sinäkin pidät kirjasta!

      Poista
  14. Mä luin tätä kirjaa viime talvena, mutta hyydyin lopulta siihen notkahdukseen (ehkä?). En siis saanut loppuun asti. Alussa kyllä pidin. Mutta kiinnostavaa nähdä, miten suomennos otetaan vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku kirjassa on vahvempi, mutta harmi, ettet päässyt loppuun asti. Toivon, että moni muukin pitää tästä :)

      Poista
  15. Oi, kirjoitit valtavan hyvin tästä ihastuttavasta tarinasta. Sanoit aikalailla kaiken, mitä minäkin olisin omassa arviossani sanoa, mutta en osannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin halunnut sanoa vielä vaikka ja mitä, mutta sanat loppuivat kesken, koska kirja oli niin hieno lukukokemus! Ihanaa, kun sinäkin pidit tästä niin paljon :)

      Poista
  16. Ai, tämäkö ilmestyy nyt tässä kuussa suomeksi? Olipa kiinnostava arvio ja olen varovaisen kiinnostunut kirjan suomeksi lukemaan.

    Bookdepository on kyllä aivan mahtava, olen tilannut sieltä varsinkin niitä englanninkielisiä sarjakuvia, joita ei kirjastosta löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kuun lopulla ilmestyy, tietääkseni. En ainakaan vielä vähän aikaa sitten nähnyt kirjakaupassa.

      Jep, Bookdepository oli hyvä vinkki Satulta! Sopivat hinnat ja sieltä löytää todennäköisesti etsimänsä, jos sitä ei Suomesta, kaupoista tai kirjastoista, löydy.

      Poista
  17. Luin kirjan loppuun tänään ja olen niin vaikuttunut, etten tiedä mitä osaan kirjasta kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oijoi, ihana kuulla! Tulee niin hyvä mieli, kun joku on pitänyt kirjasta, johon on itsekin aivan rakastunut. Toivottavasti osaat kirjoittaa kirjasta edes jotain, sillä ehdottomasti haluan kuulla tarkemmin ajatuksiasi siitä :)

      Poista
  18. Hih, tulen vielä tännekin hehkuttamaan, että kirja on ihana! Ja kansi upea. <3

    VastaaPoista