Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Tommi Kinnusen esikoisromaani Neljäntienristeys on ollut alkuvuoden kirjatapaus: useat kirjabloggaajat ovat kehuneet sitä, kriitikot ovat kehuneet sitä ja onpa se ollut välillä loppu kirjakaupoistakin. Sitä on verrattu etenkin vahvuudeltaan Katja Ketun Kätilöön ja Aki Ollikaisen Nälkävuoteen. Pidin molemmista todella paljon, joten Neljäntienristeys kiinnosti heti kun edellä mainituista yhteyksistä kuulin ja siirsin sen samantien tbr-kirjojen kärkeen.

Neljäntienristeys on neljän eri ihmisen näkökulmasta kerrottu tarina yhden perheen vaiheista. Ajallisesti tarina sijoittuu vuosiin 1895–1996 ja näyttämönä on Kuusamo, vaikkei sitä kirjassa suoranaisesti kerrotakaan. Ensimmäisenä on Maria, nuori, vastavalmistunut kätilö. Hän on vahva ja suorasanainen nainen, joka ei anna kenenkään kyykyttää itseään. Miestäkään hän ei taloonsa huoli, vaan kasvattaa aviottoman lapsensa Lahjan yksin. Lahjastakin kasvaa itsenäinen nainen, sillä hän ryhtyy valokuvaajaksi, mutta loppuelämän tapahtumat, kuten sota, avioituminen ja lasten saaminen, muuttavat hänet. Kolmas kirjan päähenkilöistä on Kaarina, Lahjan pojan Johanneksen vaimo, joka ei voi millään sietää anoppiaan. Viimeisenä vuorossa on Lahjan aviomies Onni, joka kamppailee raskaan salaisuuden kanssa. Silloin tarina alkaa lopulta avautua kerästään. Yksi kirjan päähahmoista voisi olla myös talo, joka saksalaisten poltettua rakennetaan jälleen uudelleen ja jota kaikki hahmoista asuttavat.

Neljäntienristeyksen neljän eri henkilön vaiheet lomittuvat keskenään ja vasta lopussa muodostuu kokonaiskuva koko perheen tarinasta. Aluksi minusta tuntui, että menen varmasti sekaisin eri tapahtumissa, mutta niin ei onneksi käynyt. Tarinan palaset pysyivät hienosti kasassa. Yksikään kirjan henkilöistä ei myöskään tuntunut vähemmän tylsältä tai merkityksettömältä kuin muut, vaikka usein minulle käy niin jos kirjassa on vähänkin enemmän henkilöhahmoja. Kaikki henkilöt olivat mielenkiintoisia johtuen varmaan siitä, että heidän elämänsä palaset toivat tarinaan koko ajan lisää jotain uutta.

Kirja kuvaa vahvasti suomalaisen yhteiskunnan muutosta läpi 1900-luvun. Se on myös mikrohistoriallisesti hyvin tarkka ja rikas sekä kuvaa mielenkiintoisesti aina kulloisenkin vuosikymmenen ihmisten elämää pienessä kyläyhteisössä. Nautin siis kovasti Kinnusen kyvystä kuvailla historiaa, mutta myös hänen tarkkanäköisyydestään kuvata tarinan ihmisiä ja heidän tuntemuksiaan. Minkälaista katkeruutta ja pelkoa, mutta myös vahvuutta ja sitkeyttä heihin mahtuukaan!

Olin melko ällistynyt kun sain kirjan loppuun. En siitä, että tarina olisi ollut jotenkin erikoinen tai yllättävä, vaan siitä, miten Kinnunen oikein tekee sen. Miten hän on osannut rakentaa tarinan ja sen juonen kasaan niin hienovaraisesti siten, että lopussa kaikki palaset vain loksahtavat paikoilleen? En oikein ymmärrä sitä vieläkään, vaan toteanpa vain, että tulipa luettua hieno kirja. Se ei minun mittapuullani aivan yllä Kätilön tai Nälkävuoden rinnalle, mutta ounastelen silti jo tässä vaiheessa vuotta, että Neljäntienristeys tulee olemaan paras tänä vuonna lukemani kotimainen romaani.

Muissa blogeissa kehuttua: esimerkiksi Kirjanainen, Kirsin kirjanurkka, Ilselä, Kulttuuri kukoistaa, Lukukausi ja Kirjan jos toisenkin.

✩✩✩✩

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
WSOY 2014, 334 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , , , , ,