11.11.2014

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat


Ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa! 

Näin kuuluu norjalaisen Kim Leinen romaanin Ikuisuusvuonon profeetat päähenkilön Morten Falckin usein hokema Rousseaulta lainattu mietelause. Norjan maaseudulta kotoisin oleva nuori Falck lähtee havittelemaan vapautta valtakunnan pääkaupunkiin Kööpenhaminaan. Eletään 1700-luvun loppua. Falck tahtoisi opiskella lääketiedettä, mutta isänsä ja tämän rahoituksen johdosta hänestä tuleekin lopulta pappi. Elämä Kööpenhaminassa kaikkine kiemuroineen alkaa ahdistaa Falckia, joten hän päättää pestautua siirtokuntapapiksi Grönlantiin. Siellä ihminen voi ainakin tuntea itsensä vapaaksi! Luterilaisuuden, valistuksen ja sivistyksen tuominen Grönlantiin ei kuitenkaan ole ihan helppo juttu, sillä maan "villit" eivät useinkaan suhtaudu kovin suopeasti tanskalaisiin siirtomaaisäntiinsä. Sivistymättömien pakanoiden lisäksi ongelmia aiheuttavat myös tanskalaiset itse kunniattomalla, vieläkin sivistymättömällä käytöksellään. Vankasti valistusaatteisiin uskova Falck joutuu myös kokemaan oman ruumiinsa ja mielensä rappion. Aivan, ihminen on syntynyt vapaaksi, ja kaikkialla hän on kahleissa!

Täytyypä tällä kertaa olla täysin samaa mieltä kirjan takakanteen poimitun Politikenin sitaatin kanssa: Ikuisuusvuonon profeetat on "täysin omaa luokkaansa." Ja täysin sen tyyppistä kirjallisuutta josta nautin. Ensinnäkin kirjan miljöö on erityisen kiinnostava. 1700-luvun lopun Norja, Tanska ja Grönlanti ovat uskottavasti kuvattuja enkä ole tainnut aikaisemmin lukea tällaiseen miljööseen kiinnittyvää kaunokirjallisuutta. Alueen historia tuolta ajalta oli tosin jo ennestään tuttua, kiitos kandintutkielmani. Toiseksi Leine kuvaa hienosti ajan siirtomaavaltaa ja sortoa, joita tanskalaiset Grönlannin alkuperäiskantaa kohtaan harjoittivat. Ja kolmanneksi Leine on myös tavoittanut ajan hengen valistusaatteineen sekä kuvaa hyvin pikkutarkalla otteella sen, mitä kaukainen, maailman laidalla sijaitseva Grönlanti voi ihmisessä aiheuttaa.

Ikuisuusvuonon profeetat on varsin rujo romaani. Se ei säästele sanoja missään tilanteissa. Jos ruumiineritteiden ja seksuaalisten tekojen varsin pikkutarkka, mutta toki realistinen kuvaus inhottaa, Ikuisuusvuonon profeetat ei ehkä ole sinun kirjasi. Samaan aikaan kirja on myös hyvin huvittava, hieman absurdikin, meren ylitse laivattavine Falckille rakkaine lehmineen ja kauppiaan talon räjähdyksineen. Minut saa hihkumaan ihastuksesta, jos kirjailija onnistuu luomaan vakavasti otettavan aiheen ympärille myös jotain riemastuttavaa, pilailemaan omalla tai kansakuntansa kustannuksella (romaanilla ja sen tapahtumilla lienee olevan yhtymäkohtia Leinen elämään ja hänen voisi periaatteessa sanoa olevan osaksi tanskalainen, sillä hän on asunut siellä suurimman osan elämästään). Huumorin käyttö kohdistuu kirjassa kuitenkin pääasiassa Falckiin ja muihin tanskalaisiin, minkä voi nähdä irvailuna heidän surkeaa siirtomaaisännyyttään kohtaan.

Tämä kirja on myös hyvä esimerkki siitä, miten romaani voi olla todella hyvä, vaikkei sen henkilöhahmoista yksikään olisi mitenkään miellyttävä. Morten Falck vaikuttaa alkuun aika ärsyttävältä kaverilta, jolla on turhan suureelliset luulot itsestään, mutta Grönlannin edessä hän joutuu lopulta nöyrtymään, kuten niin moni muukin tanskalainen tuolla maalla. Hänestä oppii kuitenkin pitämään enemmän tarinan edetessä. Toinen sympatiaa herättävä henkilöhahmo on Sukkertoppenin siirtokunnan kauppiaan vaimo matami Kragstedt, jonka kohtalo on varsin raadollinen.

Ikuisuusvuonon profeetat sisältää historiallisen romaanin tapaan runsaasti vanhanaikaista ja jo historiaankin jäänyttä sanastoa, joiden esiin loihtimisesta voikin kiittää suomentaja Katriina Huttusta. Tekstiin on kuitenkin jonkin verran jäänyt lähinnä taivutusasultaan väärin olevia sanoja, jotka hieman pistivät silmään. Kokonaisuudessaan Ikuisuusvuonon profeetat on silti hyvin puhutteleva ja ruma, mutta lopulta myös varsin valoisa romaani.

––
 
Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat (Profeterne i Evighedsfjorden, 2012)
Suom. Katriina Huttunen
Tammi 2014, 630 s.

12 kommenttia :

  1. Vähän säikähdin tätä: "Jos ruumiineritteiden ja seksuaalisten tekojen varsin pikkutarkka, mutta toki realistinen kuvaus inhottaa, Ikuisuusvuonon profeetat ei ehkä ole sinun kirjasi." Mutta luotan siihen, että kirja on loistava ja aion lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niitä onneksi ihan jatkuvalla syötöllä tule eikä kirjan pointti ole kuvata kaikkea mahdollista mahdollisimman inhottavalla tavalla, mutta kannattaa kuitenkin varautua. Toivottavasti tykkäät. Tämä on hieno romaani, syksyni parhaimpia ellei paras!

      Poista
    2. Minusta tässä on kyllä tämä inhottavuusaspekti aika voimakas. Lisäksi minusta Morten Falck ei tee missään vaiheessa hyvää eikä ole hyvä (tai hänen tekojensa seuraukset eivät ole hyviä), ei alussa eikä lopussa. Kirja on minusta monilta osiltaan kuvottava, en sano sen olevan huono, mutta kuvottava, tosikkona en nähnyt kirjassa lainkaan huumoria.

      Poista
    3. Se riippuu toki siitä, miten sen kokee ja miten herkkä itse on. Minä en hätkähdä kovin helposti, mutta toisille tämä kirja voi olla ihan liikaa. Hyvä siis kun sanoit, miten itse koit kirjan inhottavuuden, ettei kukaan nyt vain luota pelkästään minun sanaani!

      Ja Falckinkin koin hahmona eri tavalla, hänestä tulee mielestäni miellyttävämpi loppua kohden, mutta ei kuitenkaan mikään ihastuttava. Tai ehkä aloin vain sääliä häntä, en tiedä :)

      Poista
    4. Totta esim. Kööpenhaminan lapsiprostituution kaikkinainen esittely seurauksineen ei varmastikaan ole kenestäkään miellyttävä aihe ja muita rivouksia kirjassa riitti.

      Minusta voitaneen kirjan tapahtumien perusteella päätellä, että Falck sekosi Grönlannissa, johon hänen harhainen päiväkirjansa viittasi. Hänenhän takiaan syttyi tulipalo ym ja hänen lääkärileikkinsä seurauksena katekeetan lapsi kuoli, joka taas johti lehmän kuolemaan ja välillisesti myös Oxbolin kuolemaan ja lesken itsemurhaan ... Itse en nähnyt Falckin kehityksessä tätä miellyttävyys-ulottuvuutta.

      Poista
    5. Minä aloin pitää hänestä sitten, kun hän lähti Grönlannista :) Aikaisemmin hän oli varsin ärsyttävä tyyppi.

      Poista
  2. Hypistelin tätä kirjamessuilla mutta en kuitenkaan ostanut. Kovasti kirja kiinnostaa, vaikka samaa kohtaa arviossasi säikähdin kuin Katja. :) Jossain vaiheessa tähän varmasti tartun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Jokke tuossa ylempänä mainitsi, joillekin tämä voi olla aika kuvottava kirja. Minä kestän ällöttävyydet aika hyvin, joten tämä ei nyt ollut aivan niin järkyttävän kamala, mutta joissakin kohdissa nousi kyllä pala kurkkuun. Kannattaa siis varautua, mutta kuitenkin ehdottomasti kokeilla!

      Poista
  3. Tärkeääkin tärkeämpi huomio - meillä on samanlainen päiväpeite! Jos tuo siis on Anno.

    Kirja taas ei minua ainakaan suoranaisesti kiinnosta, kuulostaa aika rujolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Joo, Annoa se on :)

      Jep, kirja on kyllä varsin ruma ja paikoin inhottavan ällöttävä, mutta samalla kuvaa asioita hyvin realistisella tavalla. Että jos joskus haluat voida pahoin ja lukea jotain, mikä ei todellakaan ole iloista (vaikka tässä sitä huumoriakin on, ainakin minun huumorintajulleni), niin tämä on oiva valinta :D

      Poista
  4. Tämä on joululahjatoivekirjani. Kuulostaa juuri sellaiselta kirjalta, josta pidän. Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen kans, että voisit tykätä tästä! Tässä oli paljon kaikkea kiinnostavaa ja rumaa ja yllättäen jopa kiehtovaa. Hieno kirja!

      Poista