Lukuisa: Erik Axl Sund: Varjojen huone

Minulla ei ollut hirveän suurta hinkua saada luetuksi Erik Axl Sundin Varistyttö-trilogiaa päätökseen, sillä trilogian toinen osa herätti minussa vähän ristiriitaisia tunteita. Se oli vauhdikas, siinä oli imua, mutta se oli myös liian sirpalemainen ja henkilöhahmot suurimmilta osin ärsyttäviä. Kun törmäsin Varjojen huoneeseen kirjastossa, uteliaisuus lopulta voitti.

Varjojen huoneessa poliisi Jeanette Kihlberg kumppaneineen jatkaa mystisten murhatapausten tutkimista ja lopulta, tietenkin, saa tutkimukset myös päätökseen. Lopputulos on tälle trilogialle ominaisesti hyvin järkyttävä ja kuvottava. Toisen puolen kirjasta muodostaa psykoterapeutti Sofia Zetterlundin kamppailu omien painajaistensa kanssa, jotka nekin tulevat ratkeamaan lukijalle ehkä melko yllätyksellisellä tavalla.

En nyt oikein tiedä, mitä ajatella tästä trilogian päätösosasta. Tarina jatkuu siinä kyllä jälleen vauhdikkaana ja se pitää hyvin otteessaan. On tietenkin myös mukavaa saada tarinalle päätös ja tietää, miten kaikki nyt lopulta olikaan, sen verran koukkuja tarinan varrella on. Kuitenkin sana, joka minulle tästä kirjasta tulee ensimmäisenä mieleen, on laimea. Ehdinkö jo turtua kaikkeen siihen raakuuteen ja väkivaltaan, joilla jo edellisissä osissa suorastaan mässäiltiin, eivätkä nekään enää tuntuneet juuri miltään? En tiedä. Tämä päätösosa on kakkososan lailla aika sirpalemainen, mutta onneksi henkilöhahmot, pääasiassa poliisi Jeanette Kihlberg, eivät enää tuntuneet yhtä rasittavilta. Ehkä siksi, ettei heidän yksityiselämäänsä ja heidän välisiään suhteita käsitellä tässä osassa juuri ollenkaan, mikä on sikäli vähän outoa, kun kakkososassa siihen kuitenkin keskitytään aika paljon.

Päätösosan laimeus tulee ehkä eniten siitä, että tapahtumat eivät tuntuneet minusta kovinkaan yllätyksellisiltä. Jotkut asiat ehkä ovat sitä vielä kirjan alussa, mutta sitten niiden lopullista ratkaisua venytetään ja vanutetaan kirjan loppumetreille asti, vaikka lukija jo tietää, että kuka on kukin ja miten tässä käy. Ilmeisesti kaipaan dekkareilta aika suurta yllätyksellisyyttä, lähes jatkuvaa varpaillaan oloa, ainakin tämän tyyppisessä dekkarigenressä.

Nyt koko trilogian luettuani voin sanoa, että sen avausosa Varistyttö on sarjan paras. Harmi, että kaksi seuraavaa osaa eivät enää yltäneet samalle tasolle. Trilogia on kuitenkin ollut jotain todella erilaista genressään, ainakin mitä minä olen lukenut. Siitä propsit.

Varistyttö-trilogiaa on luettu monissa blogeissa, joten Varjojen huoneestakin löytyy monta bloggausta, kuten esimerkiksi näistä blogeista: Kirsin kirjanurkka, Nenä kirjassa, Rakkaudesta kirjoihin, Kirjavalas, Leena Lumi ja Sonjan lukuhetket.