Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio

Yhteistyössä Fabulan kanssa


Eräs päivä havahduin siihen, miten tuntematonta venäläinen kirjallisuus minulle on. Tunnetut venäläiset klassikotkin ovat lukematta. Paljon nuorempana aloitin Mihail Bulgakovin romaania Saatana saapuu Moskovaan, mutta se jäi sitten kesken. Olin varmaan liian nuori sille. Tekisi kyllä vähän mieli kokeilla sitä uudestaan, samoin lukea Leo Tolstoin Anna Kareninan. Mutta tällä kertaa ajattelin tutustua hieman venäläiseen nykykirjallisuuteen, menneiden kirjamessujen hengessä.
 
Lokakuussa lukemani Hanya Yanagiharan A Little Life on kenties masentavin kirja, jonka olen ikinä lukenut. No, Roman Sentšinin Jeltyševit, erään perheen rappio ei jää kauas taakse. Se ei ole samalla tavalla masentava, pikemminkin vain kamalan kurja. Tai Jeltyševien elämä on mitä kurjinta.
 
Kaikki alkaa siitä, kun Nikolai Mihailovitš Jeltyšev menettää työnsä miliisinä. Huono homma, sillä virkasuhdeasuntokin menee siinä samalla. Nikolai joutuu muuttamaan vaimonsa Valentina Viktorovnan ja poikansa Artjomin kanssa syrjäiseen kyläpahaseen maaseudulle, Valentinan Tatjana-tädin mökkiin, sillä Valentinan kirjastonhoitajan palkka ei riitä heidän kaikkien elättämiseen ja häpeä miehensä tekemisistä on naiselle liian suuri. Pariskunnan toinen poika istuu vankilassa, joten hänestäkään ei ole elättäjäksi. Maaseudulla Siperia iskee päin näköä. Mikään ei mene suunnitelmien mukaan: oman talon rakentamisesta ei tule mitään, sillä rahaa ei ole tai se huijataan sinulta pois, kylässä ei ole töitä kenellekään, Artjom saa paikallisen tytön raskaaksi ja Nikolai ja Valentina tarttuvat liian usein vodkapulloon. Onnettomuukset ja menetykset seuraavat toinen toisiaan, perhe suistuu kohti moraalista rappiota.
 
Jeltyševit, erään perheen rappio edustaa uutta venäläistä realismia. Se on kurja kuvaus Venäjän jälkisosialistisesta ajasta. Neuvostoliiton jälkeinen maailma lupaa paljon, mutta tarjoaakin vain pettymyksen. Sen henkilöhahmojen elämänhallinta järkkyy, mikä taas johtaa moraalittomiin tekoihin. Tätä taustaa vasten Jeltyševit, erään perheen rappio on mitä kiinnostavin romaani.
 
Luulin, kustantajan kuvauksen perusteella, romaanin olevan mustan huumorin sävyttämä. No, sitä se ei minusta ole, ellei sitten ainainen kurjuus ja ihmisten jatkuvat vastoinkäymiset ala jo naurattaa. Toisaalta niissä ei kyllä ole mitään huvittavaa, sillä eivät ne ole edes liioiteltuja. Näin jotkut oikeasti elävät, näin voi oikeasti käydä. Välillä huokailin tuskastuneena, että eikö voisi jo tapahtua käänne parempaan, mutta ei, niin ei käy, kuten romaanin nimestäkin voi jo päätellä.

Kirjan kiinnostavin hahmo on minusta Nikolain vaimo Valentina. Hän yrittää pisimpään, mutta taipuu häpeän ja nöyryytyksen edessä. Perheen miehet ovat taas uskomattomia vätyksiä, alusta saakka, taipuvaisia ajattelemaan, että kaikki kannetaan heidän eteensä valmiina, mitään ei tarvitse tehdä itse. Romaanin loppu on ravisteleva.

Jeltyševit, erään perheen rappio on kiinnostava kuvaus ihmisluonnosta ja sen ajautumisesta moraaliseen rappioon nykypäivän venäläisessä yhteiskunnassa. Ei sillä, etteikö niin voisi tapahtua muuallakin (ja totta kai myös tapahtuu), mutta venäläinen yhteiskunta tuo tarinaan oman ulottuvuutensa. Olen iloinen, että tutustuin uuteen venäläiseen kirjallisuuteen. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Muissa blogeissa: Kaisa Reetta T.

––
 
Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio
(Eltyshevy, 2009)
Suom. Kirsti Era
Into 2015, 286 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,