Minna Rytisalo: Lempi


Rappusilla seisova on jähmettynyt aloilleen, koko maailma on, linnut hiljaiset, pihakuusi kuuntelee, mikään ei kasva eikä aalto lyö rantaan juuri sillä hetkellä kun kaikkeus odottaa nytkähtävänsä uuteen asentoon, ja sitten se nytkähtää, ja se on kaiken loppu, ja se on kaiken alku.

Kun Lapin sota on jo käynnissä, Pursuojan nuori isäntä Viljami joutuu lähtemään rintamalle. Pirttiin Viljamin kotiinpaluuta jäävät odottamaan tuore morsian Lempi, lapset ja piikatyttö Elli. Tilanne tiivistyy, kun sota ulottuu myös Pursuojalle asti ja tunteet muuttuvat yhä raastavammiksi.

Minna Rytisalon Lempi on tarina, joka särkee sydämen, ahdistaa henkeä, eikä todellakaan päästä helpolla. Sen kolme kertojaa, Viljami, Elli ja Lempin kaksoissisar Sisko, luovat omat kertomuksensa Lempistä; kuka Lempi on ja mitä hän kullekin kertojalle merkitsee. Kuva Lempistä täydentyy kertoja kertojalta. Lempi ei ole itse äänessä ollenkaan ja tällainen ratkaisu toimii erinomaisen hyvin. Myös ympärillämme olevat ihmiset kertovat jotain meistä itsestämme, mutta samalla myös heistä. Kertojien lisäksi vaihtelua kerrontaan tuo kertomisen tapahtuma-ajat: tarinan aloittava Viljami kertoo Lempistä ollessaan palaamassa takaisin kotiin rintamalta, Elli jäädessään kahden Lempin kanssa ja Sisko joskus paljon myöhemmin, ollessaan jo vanha nainen.

Rytisalo kirjoittaa varsin kauniisti. Kieli on ihanan eläväistä ja pulppuavaa, kaunista, muttei liian. Kerronta myös muuttuu kertojaäänen mukana hyvin luontevasti, mikä myös tuo elävyyttä koko tarinankulkuun. Ei uskoisi, että Lempi on Rytisalon esikoisromaani, niin taidokasta kieli ja kerronta, koko tarina, on. Alussa minua hieman häiritsi Viljamin osuudessa oleva tietyn tunteen toistaminen ja vatvominen, sen väkevyys olisi tullut iholle hieman vähemmälläkin, mutta kun tarinan edetessä osasi asettua Viljamin asemaan paremmin, se ei oikeastaan enää häirinnyt. Muuten kyllä nautin kovasti siitä miten täynnä voimakkaita tunteita Lempi on, aina rakkaudesta vihaan ja kaikkea siltä väliltä.

Lempi ei varsinaisesti ole historiallinen romaani, vaikka se Lapin sodan aikoihin sijoittuukin. Nimittäisin sitä psykologisesti tarkaksi rakkaustarinaksi tai sitten yksinkertaisesti vain tarinaksi Lempistä ja hänen ympärillään olevista ihmisistä. Siitä kuka Lempi on ja mitä on lempi. Siinä onkin jo paljon kerrottavaa.

Lempi julkaistaan heinäkuun viimeisellä viikolla.

Muissa blogeissa: Kannesta kanteen, Kujerruksia, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Amman lukuhetki, Lumiomena, Mari A:n kirjablogi, Villasukka kirjahyllyssä ja Sinisen linnan kirjasto.

––

Minna Rytisalo: Lempi
Gummerus 2016, 234 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,