Tuuve Aro: Lihanleikkaaja


Aila laskeutui hänen viereensä makaamaan, näki kalojen paljouden ja värien himerryksen, vihreä vesi keinutti heitä. Hän huomasi heidän olevan alasti, heidän kuvajaisensa erottuivat pohjassa vierekkäin, kasvot samaan suuntaan luotuina. Tässä me makaamme. Hän katsoi mieheen, jonka katse kääntyi häneen, ja he kietoutuivat toisiinsa lujasti. Yhtenä kimppuna he hiljaa pyörivät vedessä ja kalat tekivät suuria, hitaita kaaria heidän ympärilleen. – Vieras

Novelleja, romaaneja ja lastenromaaneja kirjoittanut Tuuve Aro hätkähdyttää yhdeksännellä novellikokoelmallaan Lihanleikkaaja, joka sisältää kaksitoista novellia. Novellit alkavat aina tavallista arkipäiväistä tilannetta kuvaavalla kohtauksella, mutta sitten jokin nyrjähtää sijoiltaan, todellisuuteen tulee vinouma. Vinouma voi olla konkreettinen, uskottava tapahtuma ajassa, tai sitten jotain todella outoa, jota ei meidän arkimaailmassamme voisi oikeasti tapahtua. Silti se jokin voi olla hyvinkin todellista sen kokevalle henkilölle. Aron novelleissa absurdius ja yllättävät käänteet ovat siis törmäyskurssilla normaalin elämän kanssa.

Suunnilleen puolet kokoelman novelleista olivat suuresti mieleeni. Ei kenties ole kovin yllättävää, ei ainakaan minulle, että lähes kaikki niistä edustivat sitä oudompaa, maagisrealistisempaa puolta kokoelman teksteistä.

Novellit Peilit ja Lihanleikkaaja olivat mieleeni lähinnä niiden herättämien voimakkaiden reaktioiden takia. Toki ne ovat myös taidokkaasti rakennettuja, mutta kauneudesta niitä ei voi kiittää. Peileissä Emmin illalliskutsut saavat ahdistavan käänteen, kun ison antiikkipeilin lasi irtoaa kehyksistään ja hajoaa pirstaleiksi eteisen lattialle. Kokoelman niminovellissa kaverusten puutarhajuhliin ilmestyy kutsumaton vieras, lihanleikkaaja, ja illasta muodostuu painajainen. Sekä Peilit että Lihanleikkaaja ovat inhottavia, ahdistavia novelleja, mutta ehkä juuri sen vuoksi niin hirvittävän tehokkaita.

Pidin paljon myös Heräämöstä, jossa synnyttämään ja kohdunpoistoon menevien kahden naisen operaatiot menevät kummallisella tavalla sekaisin. Novellissa Loppu taas nuorenparin vaiheilu päättyy yllättävällä tavalla. Kokoelman loppupuolella oleva Vieras, josta tämän tekstin alussa oleva kaunis sitaatti on peräisin, kosketti minua eniten. Kalojensa maailmaan uppoutuvan miehen tarina toi mieleeni lapsuuteni, enkä oikein edes tiedä miksi. Silti lyhyt tarina kouraisi jostain syvältä sisimmästäni.

Yksikään kokoelman novelleista ei ole minusta heikko, mutta edellä mainitsemani nousevat ehdottomasti parhaimmiksi. Muutamat niistä jättivät minuun pysyvän jäljen, niitä haluan vaalia mielessäni. Tuuve Aro on kirjailijana minulle uusi tuttavuus, mutta jos hänen aiemmat novellinsa ovat samantyylisiä, mielellään yhtä yllättäviä ja absurdeja, kuin tässä kokoelmassa, haluan tutustua häneen paremmin.

Muissa blogeissa: Tekstiluola, Kirjakaapin kummitus ja Satun luetut.

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella / Helmet-lukuhaaste 2017

Reader, why did I marry him? -blogin novellihaasteeseen luettu nyt yhteensä 59 novellia.

––

Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
WSOY 2017, 153 s.

Tunnisteet: , , , , , ,