Lukuisa: Erkka Mykkänen: Kolme maailmanloppua

Reader, why did I marry him? -blogin lanseeraama novellihaaste on edennyt jo toiseksi viimeiseen päiväänsä, joten nyt on viimeiset hetket vielä blogata luetuista novelleista. Viimeiseksi haastekirjakseni jääkin Erkka Mykkäsen varsin omalaatuinen esikoisnovellikokoelma Kolme maailmanloppua.

Kolme maailmanloppua sisältää yhteensä 25 lyhyttä novellia. Ne on jaettu kolmeen eri osioon, mille en oikein keksi muuta selitystä kuin sen, että keskimmäiseen osioon on koottu kaikki kokoelman pisimmät, vaikkakin alle kymmenen sivun mittaiset novellit ja kahteen muuhun osioon ne lyhyet, vain sivun mittaiset tekstit. En siis havainnut osioissa esimerkiksi mitään novelleja yhdistäviä teemoja.

Tarinoiltaan kokoelman novellit ovat hyvin erityyppisiä. Valtaosa niistä kuitenkin alkaa varsin normaalina ja arkisena reaalimaailman kuvauksena, mutta sitten tulee jokin enemmän tai vähemmän absurdi ja usein ruma käänne, joka keikauttaa kaiken ympäri. Usein novelli myös päättyy tähän absurdiin käänteeseen, sitä ei selitetä lukijalle sen enempää. Aivoni olivatkin solmussa tuon tuostakin, mutta nautittavalla tavalla. Joitakin novelleja yhdistää myös ajalla leikitteleminen, sitä väännellään ja käännellään luonnottomin tavoin. Vaikka kokoelman novellit ovat pisimmilläänkin lyhyitä, on niihin saatu mahtumaan kaikki olennainen. Valtaosa niistä kertoo jostain tietystä, lyhyestä hetkestä, mutta muutamat kattavat lähes koko elämän. Olipa kokoelman novellien aikajänne mikä tahansa, ovat ne kuitenkin aivan yhtä tarkkanäköisiä.

Kuten usein näin monen novellin kokoelman suhteen käy, osa sen novelleista oli minusta erittäin hyviä ja vaikuttavia, osa menetteli. Mieleeni jäi novelleja tasaisesti kokoelman eri osioista eli niin lyhyet kuin hieman pidemmätkin tekstit maistuivat. Suosikkini tulevat myös kokoelman kaikista eri osioista: Novellissa Pelastus hukkuvaa pelastamaan menevä henkilö saa turpiinsa kaksoisolennoltaan. Eteinen kertoo teatterista kotiin palaavasta pariskunnasta ja siitä, mitä tapahtuu, kun mies katuu eteisen lattialle, katse kohdistuneena eteisen valkoiseen lipastoon. Novelli Hälytys sijoittuu koulun välitunnille. Lapsilaumalla on tapana välituntisin pistellä erästä poikaa teräväksi teroitetuilla lyijykynillä, mutta tällä kertaa he eivät lopetakaan sitä kellon soittaessa välitunnin päättymisen merkiksi. Kokoelman loppupuolella oleva kertomus Meri on sen koskettavin. Siinä mies vie muistisairaan vanhan naisen merelle soutelemaan eivätkä he tiedä, mihin ovat menossa ja mistä tulossa.